Ties kuinka mones kerta…. olen lopettanut pysyvästi. Nyt se on varmaa, haluan päästä tosissani alkoholista eroon. Nyt ei enää ikinä. Neljä nolla päivää takana, yhtään ei tee edes mieli juoda. Kunnes tulee huominen… Työputki loppu ja muutama vapaa, pitää varmaan taas palkita itsensä oluella. Mutta VAIN huominen, ylihuomenna ei enää juoda ja sitten lopetetaan lopullisesti. Tulee se huominen, ylihuominen jne, jne ja juominen jatkuu. Vielä tämän päivän, huomenna ei enää. Jossain vaiheessa se rupee suututtamaan ja suuttumus muuttuu itkuksi. Sisälläni itken, joskus yksin jopa oikeestikkin.Vihaa itseään ja juomista. Asia mitä elämässäni vihaan, on aamulla tyhjien tölkkien kolina. Aamulla päätän, että tänään en juo, en juo enää ikinä, päivällä sitä toivon, iltapäivällä lähes rukoilen, illalla haen kyyneleet silmissä taas muutaman enemmän kuin eilen. Huomenna en enää juo.
Tämä show tällä kaavalla on jatkunut jo vuosia. Aina olen tiennyt olevani alkoholisti, vaikka aina en ole juonut. Te muut seiniemme ulkopuolella ette sitä tiedä, kun en teille sitä näytä. Seiniemme sisäpuolella vallitsee toinen maailma urheilullisen, terveellisen elämän ulkopuolella. Siellä, missä pitäisi olla se maailman turvallisin paikka, kotona. Minulla se turvallisin paikka on kotimme ulkopuolella. Tuttujen tai lähes vieraiden ihmisten ympäröimänä, koska olenhan heille se tyyppi, joka tietää terveellisestä elämäntavasta kaiken. Sama jätkä, jonka addikti on liikunta; tanssi ja punttisali. Sama jätkä, joka treenaa kuusi kertaa viikossa ja omistaa firman suurimman hauiksen. Ehkä omistikin, ehkä treenasikin. Ei vuosiin enää, addikti on vaihtunut toiseen….
Jätä kommentti