…. joka tuntuu jo kuukaudelta. Viinan piru nostaa yhä useammin päätään ja pakottaa juomaan. Tulevaisuus pelottaa. Uskon tämän päivän pärjääväni, huomisesta en ole varma. ylihuomenna tiedän jo luovuttavani. Koska on monta hyvää syytä. Yhden projektin saan päätepisteeseen, jäsen H:n kanssa kahdestaan mökillä. Pitkästä aikaa yhteisiä oikeita vapaita. Monta hyvää syytä juoda. En tiedä pelottaako juomista enemmän morkkis? Pelkään sitä olotilaa, että itkunsekaisin tuntein, pettymyksen aiheuttaman valtavan ahdistuksen olosta huolimatta on pakko ostaa ne kaljat ja vielä korkata. Kokemus kumminkin kertoo, että muutaman kaljan jälkeen nousuhumala vie ahdistuksen mennessään ja hetken saa olla hyvässä humalassa ennen seuraavaa ahdistusta.
Yleensä en vihaa mitään. Yksi asia mitä eniten tässä maailmassa epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden lisäksi vihaan, on tyhjien oluttölkkien kolina. Ilman krapulaakin, se korvien lisäksi sattuu sieluun. Juuri sillä hetkellä maksaisi mitä vaan, että sitä kolinaa ei tarvitsisi kuunnella. Kumpa tyhjät tölkit vain katoaisivat yön aikana. Tyhjät tölkit sinetöivät aamulla päätöksen, että tänään en juo. En juo, vaikka mitä tapahtuisi. Päivällä sitä toivon että joisin, illalla pelkään että juon ja siinä vaiheessa yleensä päästän itseni piinasta ja haen ne oluet.
Reilu viikko on jo hyvä. Muutaman vuoden aikana ehkä kolmas kerta, kun olen ollut näin pitkään juomatta. Mutta se ei riitä lopulliseen raittiuteen. Nyt vaan pitää taistella, koska seuraavasta kaljasta alkaa monen viikon putki. Potkia viinan pirua perseelle.